1.3.2015

Perhepotretteja ja masukuvia

Eilen oli kyllä ihan mieletön päivä. Rauhallisen aamiaisen jälkeen nappasin kameralaukun kainaloon ja suuntasin rakkaiden ystävien luokse ikuistamaan huhtikuun tulokasta ja samalla napattiin muutamia perhepotrettejakin. Voi että se aina jännittää saako sitä otettua toista osapuolta miellyttäviä kuvia. No, hauskaa meillä ainakin oli ja kuvatessa tuli niin kuuma, että oli kuin treenin olisi heittänyt samalla. Aktiivisuusranneke ranteessani kiitti ja kumarsi. 



Kauniista malleistahan ei oikein huonoa kuvaa tahdo saada.





Illan kruunasi vielä treffit toisen bestiksen kanssa Teatteri Riossa suosikki koomikostamme, Niko Kivelästä nauttien. Ei pettänyt Niko tälläkään kertaa, huippu show. Mutta mikä siinä on, että vakiona yleisössä on aina se jurpo (tai useampikin), joiden mielestä kännissä koomikolle typeryyksien huutelu ja esitykseen "osallistuminen" on hirveän hauskaa? Tällä kertaa nämä polttareita viettävät idiootit olivat vielä valitettavasti vieressämme. Ei riittänyt, että piti Nikolle huudella, piti myös hoitaa puheluita esityksen aikana kovaäänisesti. Ihan käsittämätöntä käytöstä. Noo, mutta loppupeleissä tämäkään ei meiden tunnelmaa latistanut, vaan ilta oli kaikin puolin onnistunut. Se oli jopa niin onnistunut, ettei edes aamulla tarvinnut katua lähteneensä. Täysin pirteä mamma nousi aamulla lakanoiden välistä ja jatkoa viikonlopun viettoa. Että mukavaa sunnuntain jatkoa vain sinnekin. 

24.2.2015

Maailman helpoin ja maukkain leipänen

Askel askeleelta ollaan siirrytty niin parempaan ruokavalioon kuin säännöllisempiin ruoka-aikoihinkin. Myös liikunnan ilosta olen yrittänyt ottaa kiireen keskeltä koppia ja saada hiljalleen rakennettua säännöllisemmän ja terveemmän arjen. Tässä nyt on monia asioita huomioitavana, mutta olen laittanut päätavoitteet vain varovaisesti mieleni sopukkaan muistiin ja keskittynyt aluksi pieniin askeliin ja motivaation ylläpitämiseen. Liian kovia tavoitteita kun alkaa heti alusta saakka asettamaan ja varsinkin jos sen tekee tiukalla aikataululla, niin siinä ei käy kuin köpelösti.

Alkutavoite on saada opittua taas syömään kuusi kertaa päivässä, säännöllisin ajoin ja pienin annoksin. Aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala pitäisi saada päivärytmiin mahtumaan. Se ei tosiaankaan ole mahdotonta, sillä on se tehty ennenkin. Siihen oppii kyllä nopeasti ja kohta osaa jo syödä vähän, kun on sen aika, vaikka ei nälkä olekaan. 

Olen tässä samalla myös intoutunut tekemään muutamia karppi-suosikkejani. Hetkessä valmistuvat herkulliset juustoleipäset pääsivät tänäänkin iltapalapöytään. Lämpimänä nauttiessa ei päälle tarvitse kuin vähän voita tai margariinia ja kaveriksi lasin maitoa. Leipäsiin tulee 2 munaa, 2 dl juustoraastetta, 1,5 dl mantelijauhoja ja noin 1 tl leivinjauhetta. Meillä loppui pari päivää sitten mantelijauhot, joten kaivoin kaapista korviketta ja tein varsin testimielessä ruisjauhoista. Hyvää tuli niinkin. Saanpahan kulutettua jauhopussin pois kaapista tilaa viemästä. Jotain 230 astetta uuniin (tai sinne päin) ja jonkin aikaa, ei mene kauan. Näitä voi tehdä leipinä, tai kuten minä (laiskana) levittäen vain taikinan pellille yhdeksi leikattavaksi palaksi. 





Perheen pieninkin on tykästynyt näihin leipäsiin aivan yhtä lailla. Meillä tuntuu muutenkin olevan kovasti samoja herkkuruokia neidin kanssa. Mummu teki hänelle tänään pikkulihakastiketta, joka upposi ääntä nopeammin, aivan kuten minulla pienenä. Pikkulihakastike on siis minun antama nimi jauheliha(=pikkuliha)kastikkeelle, joka tehdään valkokastikkeeseen. Näin äitini sen aikoinaan teki, ja näin minä aion sen jatkossa lapselleni tarjota. Pikkulihakastike ja rössypotut, siinä oli minun herkut. Äitin tekemänä tietenkin.

Mikä kotiruoka oli sinun herkkua lapsena, tai nyt? 

20.2.2015

Dinner for three




Työviikko on kunnialla pulkassa, mutta vielä olisi paljon ohjelmaa tälle viikonlopulle edessä. Huominen alkaa ensin koreografialeirillä jonka jälkeen pitäisi vielä jaksaa juhlia pikkujouluja kuoroporukalla.. perinteisesti hyvissä ajoin ennen joulua. Pikkujoulujen jälkeinen aamu ei kuitenkaan ole vapaata, vaan treenit jatkuvat vielä sunnuntaipäivänkin. 

Olen tässä puhissut tänään niin hiljaa itsekseni kuin ääneenkin, että miten sekavia tunteita voi olla vapaa-ajankäytön suhteen. Sitä kun haluaisi viettää aikaasa tasaisesti kaikkien kanssa; lapsen, koko perheen, miehen ja ystävien. Haluaisi tehdä kaikkea kivaa ja harrastaa, mutta haluaisi myöskin vain maata reporankana sohvalla ja tuijottaa tv:stä hömppää. Kuorohommat ja nämä treenit ovat mitä mahtavinta ajanvietettä ja pitkän treenipäivän jälkeen tuntee saaneensa naurusta kymmeniä lisävuosia. Kuitenkin tulee välillä olo, että tällaisissa viikonlopuissa pitäisi olla kolme päivää.

Tiukkojen työviikkojen väliin haluaisi ehdottomasti sen yhden "reporankana" päivän, jolloin saisi kunnolla palautua ja ladata akkuja. Leirejä on ennen vappua yleensä kolme, joten en suinkaan ole koko aikaa liehumassa viikonloppuja muualla, mutta kuitenkin tulee niinäkin kertoina ikävä kotiväkeä ja kotona oloa.

Tänä viikonloppuna oli tarjolla vielä muutakin ajanvietettä ja olisi ollu jälleen POP bloggareiden tapaaminen. Olisi ollut aivan huippua nähdä taas tuttuja kamuja sekä tavata uusiakin oululaisia sisustusbloggareita. Olisi myös ollut huippua päästä nuuskimaan Karlan nurkkia. Mutta ei auttanut kuin kieltäytyä tällä kertaa ja jäädä odottamaan seuraavaa tapaamista. 

Tänään kuitenkin nautittiin ilta toistemme seurasta, katettiin oikein pöytä ja syötiin kunnolla... hitaasti ja ennen kaikkea nautiskellen.